Commodore 64 Ultimate on ehkä täydellisin nostalgialevyke, jonka 2020-luvun retrobuumi on meille toistaiseksi tarjonnut. Se näyttää Commodorelta, kuulostaa Commodorelta ja toimii Commodorena – koska se pitkälti on Commodore. Uusi laite perustuu AMD Xilinx Artix-7 -FPGA:han, joka jäljentää alkuperäisen emolevyn logiikan piiritasolla. Mutta mitä enemmän speksejä selaa, sitä selvemmin nousee esiin yksi kysymys: miksi kukaan tarvitsee tätä?

Alkuperäinen C64 pärjäsi 1982 vain 64 kilotavulla RAM-muistia. Se riitti silloin peleihin, ohjelmointiin ja demoihin helposti. C64 Ultimatessa muistia on 128 megatavua DDR2:ta, eli noin 2000-kertainen määrä. Laitteessa on 16 Mt käyttöjärjestelmälle, 16 Mt REU-muistilaajennukselle ja lisää GeoRAM-tukea luvassa.

48 MHz turbo-tila tekee siitä nopeimman Commodoren, jota ei oikeastaan koskaan pitänyt olla olemassa. On vaikea välttyä ristiriidalta: modernisoitu C64 on monella tavalla tehokkaampi kuin mikään 8-bittisen aikakauden kone, mutta sen käyttötarkoitus on sama kuin ennenkin: pyörittää neljä vuosikymmentä vanhoja pelejä.

Uusi malli lisää toki monia tämän päivän mukavuuksia. HDMI-liitäntä, Wi-Fi-tiedonsiirto, USB 3 -portit, moderni tulostintuki ja jopa emuloidut 8-kanavaiset UltiSID-äänipiirit tekevät siitä retrolaitteiden Teslan. Silti laite hyväksyy edelleen pölyiset kasetit ja alkuperäiset levykeasemat. Tämä on tietysti tarkoituksellinen valinta: Commodore haluaa, että käyttäjä voi kokea nostalgian kokonaan.

Teknisesti Commodore 64 Ultimate on siis ylivertainen kaikkeen, mitä C64-aikana olisi voitu kuvitella. Siinä on mekaaninen näppäimistö Gateron Pro 3.0 -kytkimillä, N-key rollover, makrot, automaattisesti tunnistuvat SID-piirit, laaja tiedostoformaattituki ja sisäänrakennettu Ultimate-II+-kasetti emulointitoimintoineen. Se ei ole pelkkä replika, vaan ihanneversio laitteesta, sellaisena kuin fanit haluaisivat sen muistaa.

Ja juuri siinä piilee sen paradoksi. C64 Ultimate on objektiivisesti erinomainen, mutta käytännöllisesti lähes täysin tarpeeton. Se ei ratkaise mitään modernia tarvetta. Se ei korvaa PC:tä, läppäriä, pelikonsolia tai edes Raspberry Pi -pohjaisia emulaattoreita. Se palvelee yhtä, hyvin inhimillistä tarkoitusta. S:e antaa meille tunteen, että jokin pala nuoruudesta voidaan ostaa takaisin.

The brand-new Commodore 64 Ultimate machine. Pre-order: https://www.commodore.net/

Tietotekniikan historian kentien synkin kohtalo on ollut ikonisella Commodorella. Yhtiö dominoi kotitietokoneiden kulta-aikaa, 1980-lukua, täydellisesti ja onnistui jatkamaan tarunhohtoista kiitoaan vielä 1990-luvun puolelle.

Yhtiön johtotähtenä oli etenkin Commodore 64, jonka historiasta ja vaikutuksesta mm. suomalaiseen peliteollisuuteen kirjoitimme jokunen vuosi sitten laajasti. Mutta pitkän linjan nörteille yhtiö muistetaan kenties vieläkin paremmin sen Amiga-tietokoneistaan, jotka monella tapaa kiskoivat kotien tietokoneet nykyaikaan.

Mutta täydelliset epäonnistumiset yhtiön johdossa ja markkinoinnissa vetivät aikoinaan tunnetuimman kotitietokoneiden valmistajan konkurssiin vuonna 1994.

Sen jälkeen alkoi surullinen farssi, jossa Commodore-brändiä on pompoteltu omistajalta toiselle ja sen nimissä on julkaistu välillä aivan käsittämätöntä roskaa.

Pitkien neuvottelujen jälkeen Perifractic sai yllättävän ehdotuksen: mies voisi ostaa itselleen koko Commodoren brändin – ei siis pelkkää lisenssiä brändiin.

Ja nyt mitä ilmeisimmin kaupat on tehty – tai ainakin ne ovat hyvin, hyvin lähellä varmistumista. Perifracticin mukaan kauppahinnaksi muodostui “seitsemän numeroinen summa, mutta sen alapäässä”, joka käytännössä viittaa johonkin miljoonan dollarin ja viiden miljoonan dollarin välimaastoon.

Aivan omista kassavaroistaan Simpson ei kauppaa rahoita, vaan mukana on myös sijoittajia. Lisäksi mukana on joukko kohtuullien nimekkäitä tekijöitä Commodore-maailmasta

Täysin selvää ei ole, mitä kaikkea uusi Commodoren omistaja aikoo tehdä brändillä, mutta jotain vihjeitä on jo annettu.

Ensinnäkin uusi omistaja aikoo luoda selkeän ja yksinkertaisen (ja ilmeisesti kohtuullisen halvan) lisensointimallin Commodoren brändille. Lisenssi myönnettäisiin mm. fanien luomille lisälaitteille, kiihdytyskorteille ja erilaisille vanhojen Commodore-tuotteiden uusille näkemyksille (vaikkapa Mega65 sopisi tähän).

Lisäksi uudet pelit ja ohjelmistot voisivat lisensoida käyttöönsä virallisen Commodore-brändin. Mielenkiintoisin kysymys koskee tietysti Amiga-maailmaa, joka on vuosikymmenten mittaan irronnut pitkälti Commodore-brändistä kokonaan ja on keskittynyt Amiga-brändin käyttöön – kaipaako Amiga-yhteisö lainkaan Commodoren nimeä tuekseen..?

https://youtu.be/ke-Ao-CpI7E?si=OBJXQSbV2WSkIxAX