Videotekniikka
Yleisimmät kysymykset
Mikä on television tarkkuus, harmaasävyjen määrä ja värien määrä ?
Amerikkalaisesta 525/60i NTSC-järjestelmästä voi sanoa, on että siinä on noin 480 näkyvää juovaa, muualla maailmassa käytössä olevasta 625/50i järjestelmästä (sekä PAL että SECAM) että siinä on noin 576 näkyvää juovaa. Katselukelpoinen resoluutio on kuitenkin vain puolet tuosta, koska ainoastaan yhden juovan korkuinen yksityiskohta välkkyisi inhottavasti 30 tai 25 Hz taajuudella.
Kaikki muu on sitten kiinni analogisten laitteiden säädöistä. Vaakasuuntainen mustavalkoinen resoluutio on kiinni pelkästään videosignaalin kaistaleveydestä. Meillä se TV-lähetykissä on 5 MHz, Englannissa 5.5 Mhz ja OIRT maissa (entinen itäblokki) 6 MHz. Kun näkyvän juovan kesto on n. 52 us, voisi hyvin säädetyllä mustavalko-TV:llä päästä 520-620 pikselin resoluutiota vastaavaan tarkkuuteen vaakasuunnassa.
Väri-TVssä mustavalkosignaalikin saattaa olla leikattu jossain 3 .. 3.5 MHz kohdalta (ellei käytetä kampasuodinta), jolloin ollaan runsaassa 320-360 pikseliä vastaavassa resoluutiossa.
Kysymys siitä, mikä on väriresoluutio, onkin jo hieman mutkikkaampi juttu. Värierosignaalien kaistaleveys on 0.6 .. 1.5 MHz väri- järjestelmästä riippuen, vastaten 60 .. 150 pikseliä vaakasuunnassa. Pystyresoluutio onkin vielä hankalampi laskea PALissa ja SECAMissa, koska tässä vaikuttaa saman kentän kaksi peräkkäistä juovaa eli esim. kaksi peräkkäistä paritonta juovaa, jolloin värillinen pystyresoluutio on siten 160-300 juovaa vähän riippuen värinvaihdoksen suuruudesta.
Vaakresoluution kohdalla on hieman harhaanjohtavaa puhua pikseleistä, koska television vaakasuuntaisen analogisen rakenteen takia "pikseli" voi alkaa mistä kohtaa tahansa, kun se jossain tietokoneen LCD-näytöllä alkaa aina kiinteästä kohdasta. Jos esitetään kameralla kuvattua kuvaa, saattaa 5 MHz kaistaleveydellä oleva mustavalkokuva (520 "pikseliä") näyttää terävämmältä kuin tietokonenäytöllä, jossa on 640 vaakapikseliä. Toisaalta taas jos televisiota käytetään tietokoneen näyttölaitteena, kuten ensimmäisten kotitietokoneiden aikana, silloin 5 Mhz kaistaleveys vastaisi 520 pikseliä eli 65 merkkiä 7x9 matriisilla (isot ja pienet kirjaimet) tai 85 merkkiä 5x7 matriisilla (vain isot kirjaimet).
Televisiokuvan harmaasävyjen määrä on täysin riippuvainen signaali/kohinasuhteessa. Jollain 40 dB S/N suhteella pystyisi luotettavasti erottamaan ehkä 70 harmaa- sävyä, 50 dB ehkä 200 harmaasävyä ja 60 dB S/N suhteella ehkä 500. Värien määrä huononee vielä nopeammin S/N suhteen huonontuessa. Eri asia sitten mitä näyttölaite pystyy näyttämään, tämä tietysti koskee sekä televisiota kuin tietokonemonitoria.
Se, missä formaatissa kameralla tuotettua TV-signaalia pitäisi käsitellä tietokoneella ei ole ihan niin selkeä asia. Meilläpäin näytteytys tehdään joko 13 tai 18 MHz taajuudella, vaikka periaatteessa 10 MHz pitäisi riittää 5 MHz kaistan digitoimiseen, johtuen juuri siitä, että analogisen television "pikseli" voi alkaa mistä kohdasta tahansa, eikä vain näytteytyspisteestä. Käytännössä useimmat digitaaliset kuvantallennusjärjestelmät käyttää tarkkuutta 720x576 PAL-kuvalle tai 720x480 NTSC-kuvalle. SECAM ei eroa PAL-kuvasta, kun kuva on RGB- tai komponenttimuodossa, kuten se digitaalisesti tallennettaessa on. Tyypillisesti digitaalisissa videokuvan käsittelyjärjestelmissä kuvan komponenttit digitoidaan 8-12 bitin tarkkuudella.
Vastaavasti mitä formaattia pitäisi käyttää täysin tietokoneella kuvien käsittelyyn, kun lopullinen esitysmuoto on television kautta, ei sekään ole niin täysin suoraviivaista pääteltävissä.
Kuinka pitkän matkan voin siirtää televisioon tulevaa videokuvaa ilman että kuvanlaatu mainittavast huononee ?
Videosignaalin siirrossa siirtoetäisyyteen vaikuttaa siirretävän signaalin laatu jonkin verran. Yleisimmät videosignaalin siirtotavat televisioon ovat antennisignaali ja komposiittivideo, joiden käyttäytymisessä pitkissä kaapeleissaa on jonkin verran eroa, joten käsittelen niitä seuraavassa erikseen. Muita toisinaa käytettäviä signaalisiirtotapoja ovat S-video ja RGB, jotka käyttäytyvät käytännössä samaan tapaan komposiittivideon kanssa (siirrossa tarvitaan vain useampia samanlaisia kaapeleita kuin komposiittivideolle rinnakkain).
Antennijohdon vetämisessä tuohon kuvanlaatuun vaikuttaa kun oikeaa kaapelityypiä käytetään että signaalitasot kaapelissa on kohdallaan. Eli jos antennirasiasta tai antennista tulee hyvin voimakas signaali, niin kyllä sitä hyvin 10-20 metriä vetää. Jos on signaali on turhan heikko, mistä johtuen alkaa lumisade näkyä tuolla kaapelin päässä, niin sitten sinne kaapelin päähän vaan sopiva antennivahvistin kompensoimaan kaapelin häviöitä ja taas homma pelittää. Usean kymmen metrin kaapelivetoja esiintyy monissa yhteisantenniverkoissa seinän sisällä ja homma toimii kun päissä on oikeanlaiset vahvistimet.
Kyllä tuollaiset 10-20 metriä menee hyvin 75 ohmisella kunnollisella videokaapelilla komposiittivideota ilman että mitään merkittävää huomaa (sama pätee myös S-videon ja televisioon menevään RGB-signaaliin). Kun aletaan mennä useisiin kymmeniin metreihin, niin sitten voisi ulkoisen kaapelikorjauksella olevan vahvistimen käyttö olla suositeltavaaa (hyvin menee sopivalla korjauksella 100 metriä ilman että näkyy pahemmin).
Jos käytät jotain muuta videokaapelia kuin ammattilaisten käyttämää RG-59-kaapelia, niin kuvan heikkeneminen tulee esille helposti jo paljon lyhyemmilläkin etäisyyksillä. Alle metrin matkalla kaapelin laadulla ei ole kovin suurta väliä, mitta tätä suuremmilla etäisyyksillä kannattaa mieluiten käyttää sopivaa 75 ohmin koaksiaalikaapelia (RG-59 tai joku ohuempi 75 ohmin koaksiaalikaapeli).
Ihmiset jaksavat jatkuvasti epäillä videosignaalin kantomatkaa, mutta totuus on, että kun käytät kunnon RG-59:ä etkä jotain höpöhöpökaapelia, voit huoletta siirtää videosignaalia useita kymmeniä metrejä ilman, että kuvanlaadussa näkyy mitään heikkenemistä. Hyvällä kaapelilla satakaan metriä kompossiittivideo siirtoa ei näy oikein muualla kuin pienenä laadun heikkenemisenä (kuva pehmenee, mitä voi kompensoida sopivalla korjaavalla vahvistimella). Sähköverkon maadoituksista kannattaa olla huolissaan kun tuollaisia pitkiä vetoja tekee, koska maadoitusasiat saattavat synnyttää harmillisia vaakasuoria häiriöpalkkeja kuvaan.
S-video ei signaalin siirtymisen kannalta eroa komposiitista mitenkään. Kaapeleita tarvitset tietysti kaksi ja niiden tulisi olla saman mittaisia. Televisioon menevätn RGB-signaalin tapauksessa noita samanpituisia koaksiaalikaapeleita tarvitaan 4 kappaletta (R, G, B ja sync).
Siirretäänkö videosignaalin siirrossa signaalin DC-taso ?
Periaatteessa kaista ulottuu DC-alueelle asti. Käytännössä ei ole aina mahdollista käyttää DC-kytkettyjä vahvistimia. Tällöin video siirretään isohkolla kondensaattorilla ja videon DC-taso (mustantaso) lukitaan kiinteään referenssiin joka juovan alussa (jälkiportaalla). Tällöin kytkentäkonden- saattori tulee olla niin suuri, että taso ei ehdi merkittävästi muuttua yhden juovan (64 mikrosekuntia) aikana.
Käytännön videosysteemeissä komposiittivideosignaalin absoluuttisista DC-tasoista ei ole määritelty yhtään mitään (no joku iänikuinen RS-170 -standardi taisi sanoa, että päätevastuksessa ei saa palaa yli yhtä wattia...), joten käytännössä kaikissa laitteissa pitää joka tapauksessa olla mustan tason lukitus, jos DC-tasoilla on jotain merkitystä laitteen toiminnalle. Käytännössä lähes kaikissa vehkeissä on kuitenkin AC-kytkentä (konkka välissä) sisääntulossa ja monissa myös lähdössä, jolloin signaalin mustan taso ui jossain nollan molemmin puolin riippuen kuvan sisällöstä, jos sitä skoopilla tirkistelee.
Eli jos ajoit takaa esimerkiksi että pitääkö mustan taso olla nollassa tekemäsi laitteen lähdössä, niin vastaus on, että ei ole väliä, mutta et toisaalta voi olettaakaan siitä mitään. "Vastaanottavan" laitteen pitää vertailla signaalitasoja samaisen signaalin blanking-tasoon, joka siis PAL:issa on sama kuin musta (ja back porch).
Videosignaali siirretään yleensä siten, että kaikkein negatiivisin on tahtipulssi, sen jälkeen tulee musta ja kaikkein positiivisimpana on valkoinen. Käytännössä käytetään aina AC-kytkentää, jolloin periaatteessa mustataso lähtisi vaeltelemaan kuvasisällön keskiarvon mukaan, mutta kun mukaan lisätään konkan perään maihin kytketty diodi, joka johtaa tahtipulssin aikana, asettaen konkan jälkeinen potentiaali aina nollaksi tahtipulssin aikana, joten tällainen diodi-klamppi- viritelmä on kuvasisällöstä riippumaton. Tuollaisen AC-kytkennän videosignaalille voi saada toimimaan jotenkin reilun 10 uF kondensaattorin kanssa. Käytännössä luotettavassa systeemissä kannattanee käyttää 47 mikrofaradin kondensaattoria (elektrolyyttikondensaattori kelpaa hyvin) tai suurempaa.
Pystyykö kahta tai useampaa videokuvaa miksaamaan helposti ?
Ei, elleivät ne ole väriapukantoaalloltaan ja synkronoinniltaan täsmälleen samassa tahdissa. Silloin kun näin on, ne voi tosiaankin vain summata sopivassa suhteessa toisiinsa juovan aktiivisen osan (kuvainformaatio) osalta; synkronointia ja pursketta ei yleensä summata, vaan generoidaan uusiksi, tai otetaan suoraan jostain referenssisignaalista.
Ammattivideovehkeet saa ruuvattua tahtiin ulkoisen referenssivideon mukaan ("genlock in" tai "ref video"), muita yleensä ei mitenkään. On toki olemassa jotain himppavimppatasoisiakin kuvamiksereitä, jotka osaavat sisäänrakennettujen synkrojen/TBC:den ansiosta miksata myös tahdistamattomia lähteitä, mutta ne ovat kalliita (vähintään tonneja).
Miten käännän tv-kuvan negatiiviseksi?
Televisiosignaalin joka tulee komposiittivideomuodossa sisään saa saa käännettyä negatiiviseksi kun kytkee johdon väliin purkin joka tekee suraavaaa:
- a) Ensin erottelet aikatasossa synkan ja videon (aktiivisen alueen).
- b) Sitten valitset jännitetasossa referenssijännitteen, minkä "ympäri" videosignaali käännetään. Tämä on puolivälissä mustan ja valkoisen tason jännittettä. Huom jännite riippuu (hieman) videolähteestä. Yksi tapa tehdä tämä jännite on lisätä mustantasoon 1.16 kertaa synkan ja mustantason erojännite.
- c) Kytket kääntävän ja ei-kääntävän videovahvistimen ulostulon analogiakytkimeen, jota ohjataan signaalilla joka on päällä vain juovan aktiivisen ajan.
Voinko aina liittää laitteet kiinni toisiinsa kun niissä on samanlaiset videoliittimet ?
Kannattaa muistaa, että vaikka liittimet laitteissa olisivat samanlaisia, ei se takaa syötettävän / otettavan signaalin samankaltaisuutta. Laitteiden ikä pitenee huomattavasti, kun osaa välttää 'kävisiköhän tämä tuohon' -kytkentää, vaan tutkii yhteensopivuuden ennen kytkentää.
Minkä aallonpituista säteilyä televisioiden infrapunakauko-ohjaimet käyttävät ?
Televisioiden kauko-ohjaimet käyttävät NIR-ledejä, joiden aallonputuusalue asettuu noin 800-950 nm aallonpituusalueelle käytännön sysistä. Lyhyempi aallonpituus näkyisi ja pidempi ei taas ole teknisesti helppo toteuttaa.
Käytännössä vastaanottimina käytetään piistä tehtyjä fotodiodeja, joitten suurin herkkyys on tuolla 800 - 900 nm. Diodin eteen voidaan laittaa filtteri, jolloin herkkyyskäyrä muuttuu jonkin verran. Veikkaisin kuitenkin, että televisioissa yms. olevat fotodiodit ovat sen verran laajakaistaisella filtterillä varustettuja, ettei tuon aallonpituuden kanssa ole niin nuukaa.
Mistä saan halvan videokameramoduulin ja mitä sellainen maksaa ?
RadioDuo Iso Roobertinkadulla Helsingissä ja Aseko Oy (http://www.aseko.fi/) myvät pieniä videokameroita sekä piirilevyversioina että koteloituna. Mustavalkoinen koteloitu kamera maksaa halvimmillaan alle 100 Euroa, syö 12 V DC käyttöjännitettä ja antaa ulos komposiittivideosignaalia. On olemassa myös väriversioita kyseisistä kameroista, mutta niiden hinnat ovat tyypillisesti noin tupla mustavalkoiseen verrattuna.
Koteloitua kameraa halvemmalla pääsee kun ostaa koteloimattoman videokameramoduulin (erilaisia löytyy eri paikoista, hinnat lähteen noin 50 Eurosta mustavalkoisille). Tällaiset kameramoduulit ottavat tyypillisesti sisään hyvin reguloitua +5V tai +12V jännitettä ja antavat ulos yleensä komposiittivideota (joissain harvoissa S-video-tuki).
Aika moni noista halvoista kameroista tuottaa lomittelematonta videota (eli pystyresoluutiosta puuttuu käytännössä puolet), mutta ei se sitä televisiota kiinnosta, "hienommat" videolaitteet tosin saattavat toimia heikommin moisen perässä.
Nämä pienet mustavalkoiset CCD-kameramoduulit ovat tyypillisesti varsin herkkiä myös infrapunavalolle, ellei niissä ole erillistä IR.suodatinta. Mustavalkokamerat näkevät tyypillisesti tuonne 1000 nm:iin asti. Koska ihmissilmö näkee näkee vain noin 780 nm aallonpituuteen saakka, tarvittaessa kohdetta voi valaista vaikko joukolla noin 800 nm allonpituudella taimivia infrapunaledejä, jolloin systeemistä saa jonkinlaisen pimeäkameran.
Värikamerat taas eivät yleensä IR:ää näe (anakaan hyvin), koska värierottelusuodin/prisma syö sen.
Mistä johtuu joihinkin televisoihin ja monitoreihin sammutettaessa tuleva jälkipiste ?
Jälkipiste on useimmiten se on tosiaan himmeähkö läntti, joka näkyy muutaman sekunnin television sammuttamisen jälkeen (etenkin vanhemmissa televisioissa). Jälkipiste syntyy, kun TV:stä tai monitorista katkaistaan virta, jolloin poikkeutukset lakkaavat lähes heti, mutta kuvaputken suurjännite säilyy ja katodi pysyy kuumana. Jos silloin ohjaushilan ja katodin välinen jännite nousee, sädevirta alkaa kulkea ja säde osuu poikkeutusten puuttuessa kuvapinnan keskelle sytyttäen siihen pisteen. Virta voi olla niin voimakas, että se vaurioittaa kuvapintaa.
Jälkipisteen sammuttamiseen (syntymisen estämiseen) on olemassa kaksi keinoa: Joko puretaan suurjännite tai pidetään ohjaushilan ja katodin välinen jännite nollassa.
Jotkut monitorit ja TV:t "väläyttävät kuvaruutua" sammutushetkellä. Silloin katodin ja ohjaushilan välinen jännite nostetaan täyteen arvoonsa heti käyttöjännitteiden laskiessa ja poikkeutukset toimivat kondensaattoreihin varautuneella energialla jakaen suuren sädevirran isolle alalle kuvapintaa. Voimakas sädevirta purkaa kuvaputken varauksen, eikä jälkipistettä voi syntyä.
Jotkut monitorit ja TV:t sammuvat nätisti "väläyttämättä". Silloin videopääteasteen ohjaus katkaistaan heti käyttöjännitteiden laskiessa, katodi ja ohjaushila pysyvät samassa potentiaalissa eikä jälkipistettä voi syntyä.
Tuleeko telvisiosta röntgensäteilyä ?
Nykypäivän televisiosta ei tule mitenkään merkittävää määrää rontgensäteilyä. Television kuvaputki ei toimi käytännössä röntgenputkena. Muutenkaan pienienerginen röntgen (käytetty kiihdytysjännite rajoittaa että vain pienienerginen mahdollista) ei mene edes paksusta lasista läpi, joten röntgensäteilyvaaraa kuvaputkien kanssa televisioissa ei ole.
Röntgeniä vanhoista televisioista tuli lähinnä HV-tasuriputkesta, kunnes niihin alettiin käyttää lyijylasia, josta ei enää pieni-energinen röntgeni mennyt läpi. Nykyään tasasuuntaus tehdään diodeilla (jännitekertojalla), joten tuotakaan vaaraa ei ole. Käytännössä sekin säteily mitä niistä tuli varmasti pysähtyi/vaimeni riittävästi ennen katsojaa, ettei siitä mitään vaaraa ollut - kunhan vauhkoilivat.
Eli ei kannata pelätä mitään röntgensäteily-altistusta televisiosta saavansa.
Voiko televisiossa olevaa toiminnaltaan hiipuvaa kuvaputkea elvyttää mitenkään ?
Kotikonstein ei television kuvaputken elvyttäminen onnistu, ja mitä ammatilainenkaan pystyy tekemään on yleensä aika rajoitettua. Mustavalkoiset putket elpyvät yleensä kohtalaisen hyvin vaikkakin jäljellä oleva elinikä elvytyksen jälkeen ei kovin montaa vuotta ole. Värikuvaputkissa tilanne on paljon vaikeampi koska siellä on kolme eri tykkiä elvytettävänä. Yleensä käy niin, että tykeistä tulee elvytyksen jälkeen niin erilaiset, että kuvaputkea ei enää saa balanssiin. Kuvaputkielvyttimiä löytynee lähes joka TV-korjaamolta koska se on samalla putkimittari. Sillä voi mitata putken tykkien emissiot ja päätellä näin kuvaputken kunnon.
Videosuojaukset
Onko satelliittikanavien purkaminen laitonta Suomessa?
Ehdottomasti. Jo tähän tarkoitukseen ohjelmoidun kortin hallussapitokin on rangaistavaa.
Mihin perustuvat kaapelitelevisioiden salaukset ?
Kaapelitelevioiden salaukset perustuvat lähes aina kuvan tahdistuspulssin poistamiseen ja satunnaiseen kuvan negatiiviseksi kääntämiseen. Suomessa on käytössä useita erilaisia salausjärjestelmiä, jotka perustuvat juuri edellä mainittuihin menetelmiin. Kun signaalista poistetaan tahdistus, ei kuvan sivut pysy "pystyssä" ja kuva kiemurtelee. Kun kuva lähtee kiemurtelemaan, niin siinä samassa voi kuvan mennä muutenkin pieleen, kun TV:n mustan signaalin tason säädin voi lukkiutua väärään asentoon (kuva ei olekaan musta siellä missä se olettaisi ja ottaa oman referenssinsä).
Kuvan kääntämisellä negatiiviseksi saadaan kuva inhottavaksi katsoa. Kuva voi olla koko ajan käännetty tai kuvaa voidaan kääntää negatiiviseksi vain välillä. Luvallinen dekooderi tietää pitääkö sen kääntää kuva takaisin normaaliksi uudelleen kääntämällä sille kaapelioperaattorin lähettästä ohjaussignaalista. Tämä tieto taas yleensä välitetään TV-kuvan tekstiTV osassa (tästä johtuu TXT-TV:n toimimattomuus salatuilla kanavilla), mutta muitakin menetelmiä on olemassa.
Mihin perustuvat kaapelitelevision salausten purkupiirit ja ohjelmat ?
Kuvan synkronointipulssien poistaminen on yleensä "kohtalaisen" helppoa jos ei tarvitse päästä ihan idealiin tulokseen. Useassa purkukytkennässä keksitään pulssi ja käsiin/puoliautomaattisesti säädetään tahdistus kohdalleen. Näin kuva pysyy pystyssä. Säätöä yleensä korjataan jotenkin automaattisesti.
Negatiivikuva onkin hieman vaikeampi, koska salauspäässä kerrotaan mikä kuva on negatiivi ja vain oikea salauksenpurkulaite osaa tämän tiedon käyttää. Tämä tieto taas yleensä välitetään TV-kuvan tekstiTV osassa eri mentelmillä eri systeemeissä, ja sieltä se sitten pitäisi onkia jollain tavalla....
Eri salaukset tarvitsevat erilaisia ja eri tavoin viritetyjä kytkentöjä. Joidenkin salausten purkamiseen on olemassa myös tietokoneohjelmia tietokoneiden TV-viritinkortteja varten. Toiset ratkaisuista toimivat toisilla systeemeillä, toiset ei. Jotta jotain saisi toimimaan saa yleensä nähdä melkoisesti vaivaa. Ja sitten kun saat homman toimimaan, niin käsissäsi onkin sitten luvaton salauksenpurkulaiten jonka käyttö onkin sitten luvatonta (voi olla jopa halussapito).
Mistä löydän suojauksenpurkulaitteen ohjeet ?
Aika-ajoin kuulee juttuja, että jonkun kummin kaima on hankkinut tai rakennuttanut itselleen dekooderin maksullisia kaapeli- tai satelliittikanavia purkamaan. Monet näistä jutuista ovat tosia ja verkosta todellakin löytyy ohjeita suojauksenpurkulaitteiden rakentamiseksi. Näiden laitteiden ongelmana on se, että pitää ensin löytää sopivan suojauspurkin ohjeet, kytkennän käyttökuntoon saaminen on hankalaa ja käyttö sekä halussapito on lain vastaista.
Kytkentöjä etsivälle ryhmässä on suositeltu käyttävän jotain webbihakukonetta ja käyttävän hakusanoja "3chip ssavi decoder" niin pitäisi löytyä.
Ongelmaksi suojauksenpurkukytkennöissä kytkennöissä tulee se, että eri kaapelitelevisioyhtiöt käyttävät erilaisia suojauksia, joten yksi purkki toimii vaan yhdelle suojaukselle. Lisäksi nämä tällaiset kytkennät ovat usein suunnittelultaan huonoja (vaikea saada käyttökuntoon, epästabiileja ja voivat aiheuttaa häiriöitä kaapeliverkkoon). Useinkaan nämä itse tehdyt suojauksen purkulaitteet eivät ota kaikkea suojauksen piirteitä huomioon, joten kun kaapeliTV-operaattori voi vaihtaakin toisenlaiset suojausparametrit päälle, niin tämä itse tehty purkki ei toimikaan oikein, mutta lailliset purkin omistajat eivät huomaa mitään.
Tietoa eräästä yleisestä salaustavasta (SSAVI) löytyy osoitteesta http://www.cs.tut.fi/~pam/ssavi/ssavi_fi.html ja tietoa kaapelitelevisioslalauksen purkamisen laillisuudesta sekä laittomuudesta osoitteesta http://www.cs.tut.fi/~pam/ssavi/Lakiote.html.
Mistä löydän kytkennän videosignaalin invertointiin ?
Osoitteesta http://oh3tr.ele.tut.fi/~ftp/video/videoinv.gif löytyy yksinkertainen kytkentä, joka invertoi koko videosignaalin (niin kuvan kuin synkronointipulssit).
Miten Maxidecoder-kytkentä toimii ?
Maxidecoder ainoastaan vaimentaa rf-signaalia sykronointialueilla. (Kaanteisen modulaation ansiosta videosignaalissa sykronoinnin taso nousee.) Yksinkertaisimmat salaukset on tehty peukaloimalla sykronisaation tasoa. Mikdli tason peukalointi on vakio, niin ko. dekooderi toimii (periaatteessa koska konstruktio on huono).
Miten Videocrypt-suojaus toimii ?
Videocrypt-salaus on melko yksinkertainen: Katkaistaan juova kahtia ja vaihdetaan pätkien paikka. Joka juovalla tuo katkaisukohta on eri paikasta. Tieto tuosta katkaisupaikasta saadaan salauslaitteen kortin ja lähetyksen mukana tulevan datan avulla.
Miten SSAVI videosuojauksen purkulaite toimii ?
SSAVI suojauksenpurkulaitteen pitäisi toimia niin, että video käännetään juovilla 24-306, jos juova 22 on 15uS aktiivisen osan alusta lukien valkoisen tasolla. Juovat 336-619 käännetään, jos juova 335 on alkuosastaan lukien valkoisen tasolla. Tahdistuspulssit pitäisi laskea oikeaan tasoon juovilla 29-306 ja 342-619, jos pulssin esiportaan ja sitä seuraavan jälkiportaan taso on nostettu. Laitteen periaate melko yksinkertainen, mutta itse laitteen toteuttus ei ole ihan yksinkertainen, koska siinä pitää yhdistä analogiaelektroniikkaa ja digitaalitekniikkaa. Lisäksi juovan kääntämisessä pitää kääntä ainoastaan juovan aktiivinen osa, ei koko juovaa.
Hakkereiden ja nikkareiden kannattaa ottaa huomioon myös ssavi-salauksen tahdistuspulssien noston aiheuttama vahvistuksen muutos ja DC-tason soutaminen vastaanottimessa. Netissö liikkuvissa kytkennöissä on useassa ideaa, mutta ne kaikki haluavat sisäänsä vääristymättömän videosignaalin.
Lisätietoa SSAVI suojauksen toiminnasta löytyy osoitteesta http://www.cs.tut.fi/~pam/ssavi/. Ja kaikilla suojauksenpurkulaitteen rakentamista suunniteleville lienee vielä paikallaan muistuttaa että tuollaisen suojauksenpurkulaitteen luvaton käyttö ja halussapito on lain mukaan rangaistavaa.
Videosignaalit ja niiden käsittely
Mikä on väripurske (color burst) ?
Väripurske (color burst) on PAL-värijärjestelmässä 20 jakson purske 4.43 MHz väriapukantoaaltoa jokaisen TV-kuvan juovan alussa, johon värimatriisipiirin oskillaattori tahdistetaan. Värimatriisinpiirin tahdistamisella ja värikaantooaallon vaiheet kääntämisellä jokaisen TV:n raidan välillä saadaan eliminoitua ilmasiirrossa muodostuvat vaihevirheet, jotka muuten vetäisivät kanavakohtaisesti kuvan värejä pieleen.
LM1881 synkkierotuspiirin burst gate on vain sinne päin, se luodaan monostabiileilla, joiden aikavakion määrää sama Rset kuin koko muunkin piirin ajoitukset. Eli se ei määräydy tulevan videon purskeen paikan mukaan, vaan käynnistyy vaakasynkronointipulssin nousevasta reunasta kiinteän viiveen jälkeen.
Mikä on "Back porch" ?
"Back porch" taas on suomeksi jälkiporras, minkä aikana videon DC-taso on sama kuin mustan taso. Jälkiportaan olemassaolo mahdollistaa mm. sen, että videosignaali laittesta toiseen mennessään viedään kondensattorin kautta, ja kadonnut DC-komponentti voidaan muodostaa uudelleen, kun tiedetään, että heti tahtipulssin jälkeen tulee n. 6us:n ajan mustaa.
LM1881 piirin burst gate ulostulosta saatavaa pulssia voidaan hyödyntää aktiivisessa mustatason lukituksessa, koska tuo burst gate tulee kätevästi tuon jäkiportaan keskialueella ja se toimii myös tasauspulssien aikana.
Millaista kaapelia kannattaa käyttää videosignaalin siirtoon ?
Videosignaalia käsittelevät laitteet on suunnitelu käyttämään 75 ohmin koaksiallikapelia videosignaalin liitosjohtona. 75 ohmin koaksiaalikaapeli käytetään sekä komposiittivideosignaalin että RF-signaalien (antennisignaali) siirtoon. Komposiittivideon siirtoon muutien metrien etäisyydellä eivät kaapelin puuttet tule esille ja siksi halvasta kaapelista tehdyt SCART-johdotkin toimivat. Jos tarvitsee siirtää vidoesignaalia väähnkin pidemmän matkan kuin muutamia metrejä, niin kannattaa käyttää kunnollista kaapelia kun ei se paljon maksakaan (esim. RG-59 koaksiaalikaaeli tai 75 ohmin antennikaapeli maksaa alle euron metri metritavarana, rullittain edullisenpaa).
Paljonko kaapeli vaimentaa videosignaalia ?
Ammattipuollella videosignaalin siirtoon tyypilliseti käytetyn RG-59 kaapelin vaimennus 50MHz:llä on luokkaa 0,1 dB/m. Eli jos signaali vaimenee 50 Mhz taajuudella 40 metrin matkalla noin 3 dB, eli voimakkuudeltaan puoleen.
Videokaapelin vaimeennus alle 10 MHz taajuuksilla on pienempi kuin edellä mainittu. Ei 40 metriä ole mikään matka komposiittivideolle kunnollisessa kaapelissa; mahdollinen vaimentuma, jota tuskin silmällä edes havaitsee, korjaantuu kontrasti- ja värikylläisyyssäätimillä. Perustavanlaatuisiin ongelmiin (kuva ei pysy pystyssä, värit häviävät tms) tuosta 40 metristä on vielä dekadin matka. Silti, 40 metrilläkin saa kuvan sekaisin, avainsana on viallinen tai puuttuva päätevastus.
Mikä laite korjaa videosignaalista tahdistusvirheitä ?
Aikavirheenkorjain on laite jota käytetään videostudioissa korjaamaan videonauhurien huojunnasta johtuvia ajoitusvirheitä videosignaalissa. Markkinoilla oevat aikavirhekorjaimet on tehty ammattikäyttöön, joten sellaista ei saa mistään halvalla. Aikavirheenkorjaimen itse rakentaminenkaan ei tule halvaksi: ommaan tarvitaan nopeaa muistia, AD- ja DA-muunninta sekä muuta ohjauseleketroniikkaa.
Miten komposiittivideosignaalista saa ulos synkronointisignaalit ?
Synkronointisignaalien erottaminen onnistuu helposti LM1881 piirillä ja parilla passiivisella komponenttilla. LM1881 antaa ulos komposiittisynkin CSYNC, pystysynkronoinnin VSYNC, parillinen/pariton kenttä tiedon ja colorburst gate signaalin.
LM1881 piiri on yleisesti helposti saatavissa oleva piiri jota tekee useavalmistaja. Datalehdet löytyvät osoitteesta http://www.national.com/pf/LM/LM1881.html.
Osaako LM1881 erottaa composiittisignaalista nostetut (ssavi suojaus) tahdistuspulssit?
LM1881 ei ilman ongelmia pysty kunnolla erottelemaan synkronointisignaaleja tuollaisesta suojatusta videosignaalista (eihän se muuten olisi suojaus ellei se sekoita normaaleja televisoissa käytettyjö piirejä). LM1881 osaa silti etsiä kenttätahdistuksen ja sen jälkeiset parikymmentä juovatahdistuspulssia.
Monitorit
Miten voin säätää monitorin elektronisäteen focusta ?
Fokusoinnin säätöä varten löytyy suunnilleen joka monitorin sisältä pieni potikka jossain mainboardilla tai juovamuuntajan kyljessä. Se luona lukee ehkä "focus" tms. Varoituksena säätäjiä varten, että tuon potentiometrin kautta kulkee yleensä satojen volttien tai kilovolttien jännite. Focus-säädön korjaaminen saattaa auttaa kuvan tarkentamisessa, jos muut asiat monitorissa ovat kunnossa.
Miten CSYNC-signaalista saa HSYNC- ja VSYNC-signaalit ?
LM1881 kelpaa hyvin VSYNC signaalin erottamiseen. Kyseissä piirissä ei kuitenkaan ole erillistä HSYNC ulostuloa (joissain sovellutuksissa CSYNC signaali kelpaa HSYNC:n tilalle). Jos erillinen HSYNC signaali on tarpeen tuota täytyy vielä terästää dual monostabiililla jolla saadaa erotettua CSYNC signaalista kunnollinen HSYNC signaali. Joissain tapauksissa color burst lähdön signaali kelvannee HSYNC:n tilalle (se tulee kyllä hiukan myöhässä tätä varten mutta kelvannee ainakin kokeiluihin).
Toinen mahdollisuus on käyttää Élantecin EL4583C piiriä, josta saa ulos kaiken mahdollisen ja se on lisäksi paljon toimintavarmempi huonolla signaalilla. Saatavuus normaaleista elektroniikkaliikkeistä heikompi. Elantec on nykyisin osa Intersiliä.
Mitä eroa on monitorin 1V ja 0.7V video asetuksilla ?
Normaali videosignaali jossa ei ole synkronointisignaaleita samassa
johtimessa on voimakkuudeltaan 0.7V huipuusta huippuun (muunmuassa
PC:n VGA-kortin RGB lähdöt ovat tämän tyyppisiä ja synkroinointi kuljetaan
omilla johtimillaan monitorille).
Nimellisestä 0.7V videotasosta tulee tasan voltti, jos siihen
lasketaan mukaan 300 mV korkeat synkronisointipulssit.
Seurravassa kuvassa videosignaalit synkronointien kanssa ja ilman.
Synkronoinnin kanssa:
0.7V - - - - ---- - - - - - - - - - - valkoinen
| |
| -----
| |
0 V - - ---- --- ---- - - - musta
| | | |
-0.3V - ---- --- - - - synkronisointipulssin taso
Ilman synkronointipulsseja:
0.7V - - - - ---- - - - - - - - - - - valkoinen
| |
| -----
| |
0 V --------- ---------- - - - musta
Antenniverkko
Mitkä ovat televisiokanavien taajuusalueet ?
- VHF I-alue on noin 45-65 MHz
- VHF III-alue on 170-230 MHz
- UHF alue on 470-860 MHz
Miten VHF- ja UHF-kanavat muutetaan taajuudeksi ?
AlueI Kanava 2 Kuvan kantoaalto 48.25 MHz
Äänen kantoaalto 53.75 MHz
Kavavien 2-4 rasteri on 7 MHz
AlueIII Kanava 5 Kuvas kantoaalto 175.25 MHz
Äänen kantoaalto 180.75 MHz
Kanavien 5-11 rasteri on 7 MHz
AlueIV Kanava 21 Kuvan kantoaalto 471.25 MHz
Äänen kantoaalto 476.75 MHz
AlueV Kanava 38 Kuvan kantoaalto 607.25 MHz
Äänen kantoaalto 612.75 MHz
Kanavien 21-69 rasteri on 8 MHz
Mikä on suisiteltava taso television antenniverkon rasiassa ?
Televisioantenniverkon suositeltu signaalitso on noin 1..10 mV eli noin 60..80 dBuV. Ajaraja määrää TV-laitteen oma pohjakohina ja ylärajalla television signaalin sieto on niin ja näin.
Miten paljon TV:n antennisignaali vaimenee haroitettaessa sitä ?
Hyvin tehty jako vaimentaa pikkasen päälle 3dB. Jos tasot antennirasian ulostulossa ovat pikkaisen päälle 60dBuV, mikä on aika yleistä isoissa vanhoissa jakoverkoissa, menee kuva kohinoille jaettaessa. Tällöin jako, jossa on sisäänrakennettuna pieni vahvistin, _saattaa_ toimia. Osviittaa signaalitasoista saa kuvan laadusta. Jos kuvassa on vähänkin kohinaa jakamattomana (tasot hieman 60dBuV alapuolella) huononee kuva ratkaisevasti jaettaessa.
Onko standardia minkä napainen TV:n antenniliitin on seinässä ?
Vuonna 1984 käyttöön tuli standardi antennirasiamalli jossa televisiolle on urosliitin ja radiolle naarasliitin. Tätä vanhemmissa rajoissa saattavat sekä TV- että radioliittimet olla saman napaisia.
Tuleeko niihin TV- ja R-pistokkeisiin eri piuhat?
Radio ja TV ulostuloilla ei ole omia piuhotuksia. Kaikki signaali tulee antennirasiaan yhtä piuhaa pitkin ja ketjutettujen rasioiden tapauksessa suurin osa signaalista jatkaa sitten seuraavaan rasiaan sitä rasiassa kiinni olevaa toista piuhaa pitkin. Se osa signaalista joa jää sun rasiaan tulee sitten ulos noista radio ja TV ulostuloista.
Radioulostulon signaalia on radiohäiriöiden välttämiseksi suodatettu siten, että läpi pääsee vaan radiokanavien taajuudet. Televisiolähdöstä tulee sitten ulos kaikki taajuudet paitsi nuo radiokanavat (suodatin hoitaa jälleen homman). Tuo kaikki suodatus tapahtuu siellä seinässä antennirasian sisällä (siellä sisällä on pieniä keloja ja kondensaattoreita jolla suodatus on toteutettu).
Onko keskusantenniverkko maadoitettu ?
Turvallisysissyistä keskusanteeniverkko on maadoitettu samaan potentiaaliin sähköverkon ja vesiputkistojen kanssa. Käytännössä pieniä (ei vaarallisia) jännitteitä voi esiintyä sähköverkon ja antenniverkon maadoitusten välillä (aiheuttavat monesti hurinaa audiosysteemeissä).
Yleensä antenniverkkojen tilanne on se, että kun verkot on kerran maadoitettu, niin maadoitusten kuntoa ei sen jälkeen enää yleensä tarkisteta. Kerrostalojen yhteisantenniverkkojen maadoitus tehtiin aikoinaan vahvistimelta kylmävesijohtoon vedetyllä kuparijohtimella ja luotettiin siihen, että maadoitus sitä kautta yhdistyy maahan. Eli maadoitusta ei asennettu kiinteistön maadoitusten kokoojakiskoon, niin kuin nykymääräsysten mukaan on tapana tehdä.
Miten yksi antennirasian lähtö jaetaan kahdelle televisiolle ?
Antennisingaalin jako kahdelle laitteelle onnistuu käyttämällä signaalin jakamiseen tätä varten tehtyä haaroitinta. Kunnollinen tälläinen jakaja on ihan oikea tehonjaka, joka tyypillisesti vaimentaa signaalia 3.5 dB ja tarjoaa yli 20 dB erotuksen eri lähtöjen välille. Näitä saa kaupasta parilla kympillä. Yleensä kun antennisignaali on valmiiksi reilun voimakas, ei tuo jakamisen aiheuttanut vaimennus vaikuta mainittavasti kuvaan. Jos antennisignaali on valmikksi kohisevan heikko, niin silloin kohina voi ärsyttävästi lisääntyä (tällöin jakamisessa kannattaa käyttää antennivahvistinta jossa useampi lähtö haaroittimen sijasta).
Kaikkein halvimpia kympin hintaluokka) antennijakoviritykisä kannattaa hiukan varoa, koska kaikissa niissä ei ole antennijohtojen sovitukset kohdallaa, jolloin sellaisen kytkeminen antennikaapeliin sotkee helposti TV-kuvan huonolaatuiseksi.
Miten pääsen eroon TV:n antennisignaalin häiriöistä ?
Ensiksi kannattaa tarkistaa että antenni ja siihen menevät kaapelit ovat kunnossa.
Vankoilla sisäasennukseen tarkoitetuilla kaapeleilla on jatkuvassa ulkokäytössä tapana vettyä ja näin ollen siitä tulee verkkoon ylimääräistä vaimennusta, mikä huonontaa kuvanlaatua (lisää lumisadetta). Halpa ja joskus jopa auttava konsti on tarkistaa antennirasian liitokset ja etenkin jos vaipan liitos on huono, niin antennijohto kokonaisuudessaan toimii antennina ja imee häiriöitä matkan varrelta. Kannattaa tarkistaa että käytety antennikaaplit ovat kunnollisia (kaksoissuojattua rakennetta).
Mikäli tällä hetkellä käytössä olevassa antenniverkossa esiintyy häiriöitä ja käytössä olevat rasiat ovan vanhoja, kannataa harkita rasiaremonttia. Nykyiset rasiat ovat säteilyominaisuuksiltaan huomattavasti parempia, eikä ketjun muiden vastaanottimien mahdolliset häiriöt samalla tavalla häiritse muiden TV-katselua. Antenniverkon ja siihen liittyvät rasiat omistaa kiinteistö, joten kannattaisi keskustella isännöitsijän kanssa, ennen kuin rupeat rasiaa vaihtamaan.
Mistä johtuu TV-kuvassa oleva lumisade ?
Kun television kuvassa on lumisadetta, se tarkoittaa että kuvasignaalin signaali/kohinasuhde on heikko. Tämä voi johtua joko siitä, että antennisignaali on liian heikko tai siinä on mukana liian paljon kohinaa. Käytännössä jos antennirasiasta tuleva kuva on lumistateinen, et pysty käytännössä sitä enää parantamaan antennirasian ja television välille asennettulla antennivahvistimella seuraavista syistä johtuen:
- Antenniverkossa jos antennisignaali on kovasti heikko, niin siinä on jo mukana tuntuvasti koko antennisysteemin pohjakohinaa, joka vain vahvistuu samassa suhteessa kuin signaali missä vaan vahvistimessa jolla tälläistä kohinaista signaalia vahvistetaan.
- Tyypillisen antennivahvistimen pohjakohina on typpillisesti samaa luokkaa television antennitulossa olevan vahvistimen kanssa, joten käytännössä samaa luokkaa oleva määrä kohinaa siihen signaaliin lisääntyy vahvistettiin se sitten television antennisisääntulon automaattisessa signaalitasosäätimessä tai ulkoisessa vahvistimessa.
Joissain tapauksissa kun käytetään hyvin epäherkkää televisiota ja antennirasiassa oleva signaalintaso on todellakin liian heikko (alle 60 dbuV) voi vahvistimen laittaminen parantaa kuvaaa jonkin verran, van tästä ei ole mitään takeitä eikä siitä mitään kristallinkirkasta enää millään saa.
Jos antennirasian signaali on yhteisanteeniverkossa liian heikko, niin oikea tapa on ottaa yhteyttä talonyhtiöön/kaapeliyhtiölle, että signaali on liian heikko. Se on heidän asiansa huolehtia siitä, että signaali on antennipistorasiassa riittävällä tasolla. Käytännössä tilanne yleensä korjaantuu siten, että taloyhtiö/kaapeliyhtö tilaa antennifirman miehet säätämään vahvistimet ja korjaimet talon antennikaapissa kohdalleen. Näin asian hoitumisesta on hyötyä kaikille.
Mikä on ongelmana kun videooiden läpi televisiokuvaa katsottaessa näkyy kuvassa toinen televisiokanava haamukuvana taustalla ?
Jos ongelmaa ei esiinny kun videonauhuria ei ole television ja antenniliitännän välissä, niin vika johtuu todennäköisesti liian kovasta antennisignaalista. Joissain videoissa on takana kytkin, jolla valitaan signaalin tulotaso, mallia HIGH / LOW. Jos se ei ole high-asennossa, käännä se, kytke johdot takai- sin ja katso onko oire tallella.
Kuinka pitkä antennijohto voi olla television ja yhteisantenniverkon rasian välissä ?
Maksimi kaapelin pituus riippuu täysin käytettävästä antennijohdosta (mikä on sen vaimennus / metri) sekä sekundäärisesti television herkkyydestä ja antennirasiassa olevasta signaalin voimakkuudesta. Tyypillisessä tilanteessa missä laitteet ja signaalitasot ovat kunnollisia ei 10 metrin kaapelilla pitäisi olla mitään ongelmia.
Antennikaapelissa aina voi kokeilla, koska sitä kohinaa tulee liikaa kuvaan. Ja jos tulee liikaa kohinaa, niin ei muuta kun asentamaan sopivaa antennivahvistinta antennirasian ja tuon kaapelin väliin kompensoimaan tuota kaapelin vaimennusta.
Millaiset rasiat 75 ohmin antennikaapelointiin sopisi parhaiten ?
On olemassa erilaisia antennirasioita erilaisella vaimennuksella. Rasioiden vaimennus valitaan niin, etta koko ketjussa saadaan joka rasiasta sama taso ulos. Viimeiseksi rasiaksi voidana laittaa vaikka 6 dB vaimentava ja siihen maarata 70 dBuV:n taso. Sitten voidaan laskea vahvistinta kohden paljonko kaapeleista ja rasioista tulee häviöitä aina kun edetään, joten tiedetään paljonko signaalia siinä pisteessä pitää kaapelissa olla. Kun tiedetään taso joka on kaapelissa ja haluttu ulosutlotaso voidaan laskea tarvittava rasian vaimennus ja valitaan sitten lähinnä sopiva rasia. Eli käytännössä tämä johtaa että ketjun loppupaahan tulee -6 dB:n rasioita ja alkupaahan -13 dB rasioita.
Lopuksi vahvistimen lähtötaso asetetaan siihen, mika taso piti laskennallisesti laittaa kaapeliin, jotta viimeisesta rasiasta tuli ulos se haluttu taso (70 dBuV tässä esimerkissä). Tavoitteena tällä järjestelyllä on pitää koko antenniketjun rasiouden ulostulo halutulla alueella noin 70..80 dBuV tuntumassa. Nykypäivän televisio vaatii tulosignaalin voimakkuudeksi vähintään 60dBuV ja maksimissaan 80dBuV.
Muista päättää ketju! Viimeiseksi rasiaksi päätetty tai lähtevän kaapelin liittimeen 75 ohmin päätevastus.
Viamennuslaskuissa auttaa sellaiset nyrkkisäännöt että 100 m kaapelia vaimentaa 20 dB ja jokainen rasio 1..3 dB riippuen tyypistä. Esimerkki (kaapelipätkä 1 dB vaimmennus ja rasia 1 dB läpimenovaimennus):
70dB 72dB 74dB 70dB
| | | |
Pääte-6dB --- -6dB --- -6dB --- -13dB ----< vahvistin
76dB 78dB 80dB 82dB 83dB
Esimerkissä ylin numero on rasiasta ulos tuleva taso.
Keskimmäinen numero kertoo rasin tyypin (sen vaimennuksen kaapelista
ulostuloon). Alin numero kertoo kaapelissa olevan signaalitason kussakin
pisteessä (ennen kuin sen menee antennirasiaan tai kun se tulee
vahvistimesta).
Antennirasioiden merkinnät (esim Laatuantennin rasia LARE 14 = 14dB) kertovat yleensä vaimennuksen johdosta liittimeen. Se on merkityksel- linen kun käytetään ketjutettavia rasioita (rasiaan tulee kaksi johtoa, toinen tulee sisään, toinen lähtee seuraavaan rasiaan), koska kahden rasian välinen läpimenovaimennus pitää olla vähintään 20dB. Ja tulota- sosta riippuu kuinka paljon signaalia on vaimennettava ettei se ylitä 80dB:ä (maksimitaso signaalille nykytelevisioissa). Eli jos hommaat 8 dB:n ketjutettavia rasioita, olet aika turvallisilla vesillä. Jos kuvat jäävät rakeisiksi, on signaali liian heikko ja vahvistusta on lisättävä.
Jos kyseessä on tähtiverkko, on asia hiukan erilainen. Tähtiverkko on kaapeloitu seuraavasti:
___
| |-------rasia-pääte
| J |
| A |-------rasia-pääte
Vahvistin >------| K |
| O |-------rasia-pääte
| |
|___|-------rasia-pääte
Vahvistimelta tuleva signaali jaetaan passiivisella jakajalla
tasaisesti kaikkiin verkon haaroihin. Toinen mahdollisuus on
käyttää usealla lähdöllä varustettua vahvistinta.
Jokaisessa harassa on yksi
rasia ja pääte (joskus pääte on rakennettu rasian sisään).
Vaimennus vahvistimelta antenniliitäntään on helppo laskea
laskemall yhteen kaapelin vaimennuksen (vahvistimelta haaroittimelle
ja haaroittimelta rasialle), haaroittimen vaimennuksen ja rasian
vaimennuksen.
Onko antennijohdon väliin asennettavilla antennivahvistimilla mitään virkaa ?
Antennin syöttöjohdon alapäässä olevalla vahvistimella ei ole mitään virkaa, ellei signaalia sen jälkeen jaeta esim. useammalle vastaanottimelle tai vastaanotin on kovin vanhaa mallia (yli 20 vuotta, joiden varsinkin UHF-virittimet olivat melko kohinaisia, joten uusi, vähäkohinaisempi vahvistin voi parantaa kuvaa).
Käyttökelpoisia ovat sellaiset systeemit, jossa itse vahvistin on mastossa ja se saa syöttövirtansa antennikaapelia pitkin ja sisällä on ainoastaan verkkolaite, jossa on liittimet antennikaapelia ja televisiolle menevää kaapelia varten.
Miten käyttöjännitteen syöttö antennikaapelia pitkin antennivahvistimelle tapahtuu häiritsemättä kaapelissa liikkuvaa antennisignaalia ?
Antennisginaalissa liikkuvat radiotaajuudet ja vahvistimelle menevä tasajännite voidaan hyvin helposti erottaa toisistaan johtuen niiden eri taajuuksista.
Alla olevan kuvan kumaisella kytkennällä lisätään käyttäjännite antennikaapeliin keskijohtimeen ja samanlaisella kytkennällä se on saatavissa kaapelista uloskon toisesta päästä.
vahvistin ----------+-||--- vastaanotin
|
kuristin---- + 12 V
Kuristimen tehtävä on estää suurtaajuisen signaalin karkaaminen
tasavirtapuolelle ja kondensaattorin tarkoituksena on estää
haitallisen tasavirran pääseminen vastaanottimeen.
Koko systeemi toimii seuraavalla tavalla:
Kondensaattori Kondensaattori
TV -----||------+--- koaks. keskijohto --+------||---- antennisignaali
| | vahvistimelta
+ 12 ----/\/\/\/--+ +--/\/\/\/--- +12 vahvistimelle
Kela Kela
YLE:n pientalon antenniasennusopas kehoittaa tekemaan kaapeloinnin aina tahteen. Miksi?
Tähtiverkossa on helpompi saada kaikkiin rasioihin oikea signaalitaso kun tuo kaapelointi on helppo ymmärtää. Lisäksi tähteen kaapeloitu antenniverkko on helpompi myöhemmin ylläpitää (helpompi vianetsintä) ja tehdä mahdollisia muutoksia (esimerkiksi tarjota eri signaaleja eri rasioihin).
Esimerkiksi kerrostalossa jos antenniverkko on kaapeloitu tähteen (oma haara joka sauntoon) on helppoa kytkeä esimerkiksi kaapeliltelevisiokanavat vaan osaan asunnoista (nille jotka eivät niitä halua voidaan asentaa esimerkiksi asuntokohtainen suodatin).
Miten yhteisantenniverkossa on huolehdittu että eri antennirasioihin yhdistetyt televisiot eivät häiritse toisiaan ?
Nykyiset ja menneet standardit ja vaatimukset käskevät, että kahden rasian läpimenovaimennus (naapurista napuriin) on vähintään 20dB. Eli kukaan ei pysty vaikuttamaan naapurin antennisignaaleihin rasian läpi. Vaikka antennirasiaan syöttäisi signaalin suoraan videon lähdöstä, ei naapurikaan näe mitä syötetään koska signaali on vaimentunut käyttäkevottoman heikoksi.
Vaimennus yleensä aikaansaadaan antennirasioissa sisään rakennetuilla vaimennuksilla (jos rasia vaimentaa signaalia 10 dB niin sinun ja naapun välissä olisi signaalin matkalla sinulta naapurille kaksi 10 dB vaimentavaa rasiaa eli yhteisvaimennus vaadittu 20 dB). Tähtiverkossa käytetään usein rasioita, joiden vaimennus on jopa 1dB, mutta tällöin läpimenovaimennus on saatu aikaan jo haaroittimessa.
Vaimennuksen tarpeellisuuden voit havaita itse selvästi: kun kytketään kaksi televisiota samaan lähtöön jonkun pienivaimennuksisen jaottimen läpi ja kun molemmat TV:t ovat päällä, niin toisessa tai molemmissa kuva on yleensä heikko (yleensä "matoja").
Mikä aiheuttaa että yhteisantennissa kiinni olevan televisioni kuvassa on pahoja häiriöitä ?
Yleisimpiä yhteisantenniverkon ongelmia on että joku koti-insinööri vähän säätänyt antennirasiaa, eli kun kuvanlaatu ei ole sattunut miellyttämään niin ensimmäinen asia mikä virittelevän koti-insinöörin mieleen tulee on ottaa koko antennirasia pois ja kytkeä seinästä tuleva kaapeli suoraan televisioon. Jos rasian ottaa pois niin seinästä törröttää kaksi johtoa (toinen on tuleva ja toinen on lähtevä), mistä koti-insinööri väärin päättelee että toinen on radiolle ja toinen televisiolle, ja kokeillen kytkee toisen niistä televisioonsa. Samalla sitten pimenee samassa sarjassa olevista loppuasunnoista TV-kuva ja alkupäässä televisiokuvaan tulee häiriöitä ("matoa").
Sanomattakin lienee selvää kuka laskun maksaa, kun yhtensantenniurakoitsija kutsutaan paikalle tutkimaan vikaa ja mies kertää asunnon jos toisenkin läpi kentänvoimakkuusmittarin ja yhteisantennikartan kanssa. Jos antenniverkossa on ongelmia, niin ongelmien pitäisi selvitä kun valitat siitä taloyhtiölle tai vastaavalle, joiden tehtävänä on kutsua valtuutettu urakoitsija paikalle. Antenniurakoitsijat käyvät ensin mittaamassa kentänvoimakkuudet omasta rasiastasi ja jos siellä on häiriöitä niin asia tutkitaan. Jos rasia on vanhaa tappimallia, se yleensä korvataan uudella ennen kuin enempää ruvetaan tutkimaan.
Toki vika voi olla muuallakin. Jos epäilet vikaa, niin kannatta tutustua Digitan yleisöneuvontasivuille, joissa on lisää tietoa häiriöiden torjunnasta. Digita (entinen YLE jakelutekniikka) tekninen neuvonta tarjoaa erilaisia maksullisia mittaus-, tutkimus- ja konsultointipalveluja niin yksityisille katsojille kuin yrityksille ja yhteisöillekin.
Voiko 2 TV-antennia kytkea jotenkin suoraan yhteen piuhaan ?
Yhdyssuotimella on mahdollista kytkeä kahdesta eri aaltoaluetta vastaanottavasta antennista signaalit yhteen kaapeliin (esim. TV1 antenni sekä toisena TV2 ja TV3 antenni). Yhdyssuodin yhdistää eri alueiden signaalit samaan kaapeliin, jonka voi sitten työntää laajakaistaiseen vahvistimeen. Yhdyssuotimia saa antennitarvikeliikkeistä. Tämä yhdyssuodatin päästää kummastakin antennista vaan siitä tarvittavat taajuudet. Suodatusta tarvitaan siksi, että ilman suodatinta kaapeliin pääsisi sama signaali kahdesta antennista, jolloin toisen antennin signaali aiheuttaisi kuvaan vaan haamukuvia.
Joissain antennivahvistimissa on valmiina tulot eri alueille (VHF I, VHF III, UHF), jolloin joka alueen antennilta tulee oma kaapeli vahvistimelle, ja ulos tulee yksi.
Onko hyvin laajakaistaisella antennivahvistimella antennissa jotain huonoja ominaisuuksia ?
Laajakaistaiset antennivahvistimet ovat toisinaan nykyaikana aikamoinen riesa, kun ilmatila alkaa olla täynnä kaikennäköistä signaalia, jotka kaikki vahvistuvat tässä vahvistimessa. Kuitenkaan tällainen vahvistin ei pysty vahvistamaan kuinka suuria signaaleja tahansa, vaan signaali leikkaantuu, jolloin syntyy kaikenlaisia keskeismodulaatio- ja ristimodulaatiotuloksia, eli alkaa kuulua/näkyä asemia sellaisiltakin kanavilta, jossa ei ole edes lähetystä. Pahimmillaan toisten kanavien aiheuttamat häiriöt tulevat katseltavan kanavan päälle.
Vahvistimen lähtöjännite ja siten vahvistus kannattaa pitää mahdolli- simman pienenä ylikuormitusvaaran takia, toisaalta kohinan minimoimiseksi vahvistuksen pitäisi olla mahdollisimman suuri. Järkevä kompromissi saavutetaan silloin, kun antennivahvistimen vahvistus on samaa luokkaa kuin sen perässä olevan syöttöjohdon vaimennus. Tämä siis vastaa tilannetta, että TV vietäisiin ylös mastoon suoraan antenniin kiinni, eli signaalivoimakkuus on samansuuruinen. Tässäkin tilanteessa tosin kohinataso on suurempi kuin suoraan antenniin liitettäesäs, koska signaalin on tullut mukaan myös antennivahvistimen elektroniikan kohina.
Mistä saan lisätietoa antenniverkoista ?
Yleisradiolta on saatavissa opas pientalon antenniverkon suunniteluun ja häiriötilanteissa heiltä saa neuvontaa. Telehallintokeskus on antaa määrykset kaapelitelevisio- ja yhteisantennijärjestelmien rakentamisesta ja ylläpidosta määräyksessään THK 21 B /97 M.
Korjaus
Television kuvassa näkyy reunoissa pieniä värivääristymiä. Miten pääsen siitä eroon kotikonstein vai pääsenkö mitenkään ?
Vääristymän pitäisi poistua kun katkaiset TV:stä virran pääkatkaisijasta (ei kaukosäätimestä) noin 10..30 minuutiksi, jolloin TV demagnetoi (Degauss) kuvaputken kun siihen kytketään käyttöjännite. Kaukosäätimen virtakaikaisija ei toimi, koska kun kaukosäätimellä katkaisee virran televisiosta niin se ei katkaise virtaa kaikista television osista. Jos ole epävarma katkaiseeko tuo virkakatkaisija nyt varmasti kaikki sähköt, niin voit ottaa television virtajohdon seinästä.
Sisäänrakennettu demagnetointi on TV:ssä siksi että magneettisten esineiden tuonti kuvaputken läheisyyteen aiheuttaa usein kuvaputken magnetoitumista, mikä taas aiheuttaa värien vääristymistä. Ruutuun voi tulla myös itsekseen tällaisia magnetoituneita kohtia (esimerkiksi television omat kaiuttimet voivat aiheuttaa niitä ajan mittaan).
Nämä vääristymät poistuvat kun ruutu demagnetoidaan. Jos yksi kerta demagnetointia ei poista häiriötä, niin prosessin voi toistaa muutaman kerran. Jos kuvaruutu on magentoitunut erittäin voimakkasti (esimerkiksi joku on laittanut magneetin kiinni sen ruutuun) niin television oma demagnetointi ei saata riittää poistamaan tätä magneettisuutta, vaan teleiviso pistää kiikuttaa sitten huoltoon ja toivoa että huollon voimakkaammat demagneointilaitteet pystyvät poistamaan tämän virheen.
Mikä on televisiossa vikana kun se pimenee yhtäkkiä ?
Yleisinpiä television vikojen syitä ovat huonot liitokset. Yleensä tällaisen vian syynä on joko irronnut juotos tai löysä liitin.
Ensiksi tarkista ja korjaa juotokset. Juotosvikoja on melko usein juovamuuntajan ja suurjännitekonkkien koivissa. Useinmiten juotosviat aiheuttavat ongelmia vasta kun televisio on lämmennyt.
VAROITUS: Television sisällä on vaarallisen suuria jännitteitä jopa pitkiäkin aikoja virran katkaisun jälkeen. Irroita ensiksi televisio sähköverkosta ja anna sen olla irrotettuna joitain minuutteja ennen kuin edes harkitset sen avaamista. Ennen kuin suoritat korjaustöitä TV:n virtalähdepuolella, varmista että virtalähteen suotokonkka (n. 400V, muutamasata uF) on tyhjä. Muussa tapauksessa voit saada kynsillesi mikä voi aiheuttaa kuuman juottokolvin putoamisen tai sen, että isket työkalulla jonnekin minne ei pitäisi (simerkiksi rikot kuvaputken). Suurjännite (25 kV) puolen hommat vaativat kuvaputken varauksen purkua ja ne kannattaa jättää alan ammattilaisille.
Onko kuvaputken suurjännite vaarallinen ?
Kuvaputken jännite on kapasitiivista laatua. Vaikka suurjännitteen jatkuva virta on korkeintaan pari milliampeeria, kuvaputken kapasitiivisen latauksen purkautuessa kulkeva virta on suoraan verrannollinen ihmiskehon vastukseen. Kuvaputkeen varastoitunutta energiaa voidaan pitää hengenvaarallisena, joten suurjänniteosien kanssa kannattaa olla varovainen. Suurjännitteen sormeen saaminen aiheuttaisi pahempia vammoja, niin sähköisku voi säikyttää niin, että repii kätensä television elektroniikkaan, rikkoo kuvaputken kaulan tai pudottaa television.
Miten löydän TV:n sisällä olevan juovamuuntajan sijainnin ?
Helpointa on lähteä kuvaputken kyljessä olevasta kumisesta imukupista, ja seurata siitä lähtevää paksua johtoa piirilevylle päin. TV:n iästä vähän riippuen löydät johdon toisesta päästä joko kaskadin tai juovamuuntajan. Näiden ulkonäkö vaihtelee melko paljon valmistajasta riippuen, mutta ainakin tähän mennessä näkemäni kaskadit ovat sellaisia 2 cm * 5 cm * 8 cm muoviiklunseja. Juovamuuntajat taas vaihtelevat enemmän TV:n iästä riippuen, mutta hyvä keino on katsoa pyöreitä muotoja ja sitä, että yleensä niissä on piirilevyyn kiinni noin kymmenen johtoa ympyrän muotoisesti, kaskadin liitännät eivät tule piirilevylle.
Miten television väripuhtaussäädöt tehdään huollossa ?
Magneettirenkaat putken kaulalla ohjaavat eri värien elektronisuihkuja jonkin verran johonkin suuntaan. Renkailla säädetään konvergenssiä, eli punaisen, sinisen ja vihreän osumista samaan pisteeseen kuvapinnalla. Toiset renkaat säätävät värinpuhtautta. Värinpuhtausrenkaat säätävät sitä, missä kulmassa elektronisuihkut osuvat kuvaputken reikälevyyn. Väärässä kulmassa tuleva suihku ei osu pelkästään oman väriseensä loisteainepisteeseen, vaan viereiseen, väärän väriseen ja saa senkin loistamaan.
Lisäksi putken kaulalla voi olla kymmenisen senttiä pitkien muoviliuskojen päässä olevia pieniä magneetteja, joilla myös korjataan värinpuhtautta ja konvergenssiä.
Näiden kuvaa säätävien renkaiden säätäminen on hankala toimenpide, eikä itse säätämällä välttämättä ihan helpolla kaikkea saa kohdalleen, jos saa ollenkaan, poikkeutuskelat ja niiden mukana magneettirenkaat käsitetään kiinteäksi osaksi kuvaputkea, eikä niitä ole tarkoitus koskaan säätää. Yleensä ei tarvitsekaan.
Monitorien virittely
Voiko monitorista tehdä oskilloskooppin ?
Oikeaa skooppia normaalista monitorista ei saa, koska poikkeutuskeloja on vaikea saada toimimaan laajalla taajuusalueella. Oikeissa oskilloskoopeissahan sädettä poikkeuttaa sähkökenttä, jolla ei ole magneettisten systeemien hitautta.
Yksi rakentelumahdollisuus olisi jolla saisi aikaiseksi jotain oskilloskoopin tapaista. Annetaan monitorin poikkeutusten toimia, ja pistetään videotuloon pikku piikki sisääntulosignaalin jännitteen suuruuden mukaan muuttuvan ajan kuluttua juovan alusta. Tästä syntyy kuvaruudulle pystyviiva, joka mutkittelee tulojännitten mukaan. Jos juovataajuus on 15.625 kHz (normaalin TV:n juovataajuus), sen puolikas on maksimitaajuus, jota voi tutkia. Käytännön mittauksiin tästä ei kuitenkaan oikein ole, mutta koristeeksi pineiin kokeiluihin ihan näppärä. Tällaisia televisiion liitettäviä kytkentöjä on esitetty erilaisina versioina elektroniikkalehdissä ja kirjoissa jo joskus 70-luvulta lähtien. Tekniikan Maailmakin julkaisi tällaisen kytkennän numerossaan 7/1982 sivuilla 170-171.
Miksi television kaukosäätö toimii huonosti tai sekoilee itsekseen kun huoneessa on päällä "energiansäästölamppu" ?
Energiansäästöloistelamput, jotka tulevat normaaliin hehkulampun kantaan, sisältävät loisteputkipolttimon ja sitä ohjaavan elektroniikan. Energiansäästölampuissa loisteputkipolttimoon johdentaan korkataajuinen (noin 30 kHz) vaihtojännite lampun kirkkauden lisäämiseksi ja välkkymisen vähentämiseksi. Tämä noin 30 kHz:n taajuus sattuu olemaan lähellä kaukosäätimien infrapunalähettimessä käytettyä modulointitaajuutta (yleensä alueella 32..40 kHz). Näin television kaukosäätimen vastaanotin saattaa luulla energiansäästölampun noin 30 kHz:n taajuudella tulevaa valoa kaukosäätimensä lähetyssignaaliksi ja toimia sen mukaan (eli sekoilee).
Ongelmaan auttaa energiansäästöloistelamppujen poistaminen television läheisyydestä. Joissian tilanteissa saattaa auttaa lampun merkin tai yksiläin vaihtaminen sellaiseen joka toimii hiukan eri taajuudella (kaukempana television kaukosäätimen käyttämästä taajuudesta ja ei näin aiheuta ongelmia).
Miksi television kaukosäätimen signaali näkyy vidoekameran kuvassa ?
Useimmat mustavalkovideokamerat ovat hyvin herkkiä IR-valolle, ja samoin osa värivideokameroista. Tyypilisen vidoekamerassa käytetyn CCD-elementin taajuusvaste ulottuu alhaalla noin 950 nm:iin, joten jos tuota IR:ää ei suodateta pois, se näkyy. Käytännössä normaalit värikamerat näkevät tuota IR:ää hieman heikosti, mustavalkoiset valvontakamerat sen sijaan varsin hyvin. Jos IR aiheuttaa ongelmia, kannattaa laittaa IR-suodin kameran eteen.
Voiko vanhaan televisioon helposti lisätä videosisääntulon ?
Tyypillisesti televisioihin, jotka ovat niin vanhoja ettei niissä videotuloa (SCART / DIN / BNC / EIAJ / whatever) ole lainkaan, ei sellaista kannata mennä myöskään harrastelijan tekemään. Niissä on usein chassis (käytännössä myös signaalimaa) melko jäykästi jommassa kummassa verkkotöpselin karvassa kiinni, mistä taas seuraa, että jos menet koskemaan mihinkäön tälläiseen runkoon yhdistettyyn saat sähköiskut ja kun liität sen johonkin toiseen vehkeeseen, niin todennäköisesti sekä laitteet hajoaa että sulakkeet palaa.
Tällä tavoin toteutetuissa jännitteisen rungon vehkeissä kaikki mahdolliset ulkoliitännät on sitten galvaanisesti erotettu laitteen rungosta (antenni yleensä kondensaattoreilla ja mahdolliset audiolähdöt muuntajilla).
Takaisin hakemistoon